Hartikaiset maailmalla - Kanada

Korona estää tänä kesänä fyysisen matkustelun, joten tällä kertaa nostin kesäajan teemaksi ajatusmatkailun ulkomaille sukulaisia tervehtimään.

Eniten ns. ulko-Hartikaisia on Ruotsissa, mutta lisäksi Hartikaisia (sukunimen kantajia ja omaa sukua Hartikaisia) tiedetään olevan Norjassa, Tšekissä, Virossa, Latviassa, Ukrainassa, Valko-Venäjällä, Yhdysvalloissa, Australiassa ja Kanadassa (Sukunimi-info; Hartikaisten sukuseuran tiedot).

Sukuseuran sihteerinä minulla on ilo päästä kuulemaan monenlaisia elämäntarinoita. Samalla saan oppia paljon suvusta, mutta historiasta yleensäkin. Tämän alkukesän aikana olen saanut kunnian kuulla sukuseuran kautta ensikäden tietoa suomalaisten siirtolaisuudesta Kanadaan. Tämä avasi minulle ihan uuden näkökulman siihen osaan historiaa ja sen haluan jakaa myös teidän muiden kanssa. Joten tervetuloa ajatusmatkalle Kanadaan!

Kanadassa on ulkoministeriön ja Suomen ulkomaanedustustojen Suomi ulkomailla -sivuston mukaan tällä hetkellä noin 130 000 ihmistä, joilla on suomalainen syntyperä. Melko paljon minusta! Tähän joukkoon kuuluu myös sukulaisemme Aulis Hartikainen, jonka perhettä on ollut Kanadassa jo viidessä polvessa.

Erityisen voimakasta siirtolaisuus Kanadaan on ollut 1870-luvulla, kun suomalaisia lähti työskentelemään kanava- ja rautatietyömaille, myöhemmin myös kaivoksille ja tukkisavotoille. 1890-luvulle tultaessa suomalaisia siirtokuntia oli perustettu jo eri puolelle maata. 1920-lukuun mennessä Kanadan suomalaisyhteisöt olivat hyvin jäsentyneitä: suomalaisilla oli oma sanomalehtiverkostonsa, niin keskinäisen avun ja seurakuntien seuroja kuin raittius-, urheilu- ja vapaa-ajanseurojakin sekä osuuskuntia. Vuonna 1921 Kanadassa toimitetun väestölaskennan mukaan maassa asui jo 21 494 suomalaista alkuperää olevaa henkilöä. Kun Yhdysvallat tiukensi siirtolaislakejaan, siirtolaisuus Kanadaan kiihtyi entisestään ja vuosina 1923—1930 lähes 35 000 suomalaista siirtolaista saapui Kanadaan. 1930-luvulla lama kuitenkin iski pahasti suomalaisyhteisöihin ja monet palasivat kotimaahansa - mutta sodanjälkeisellä kaudella siirtolaisuus kääntyi taas kasvuun. Vuonna 1961 toimitetun väestölaskennan mukaan maassa asui 59 436 alkuperältään suomalaissyntyistä henkilöä. (Suomi ulkomailla.)

Tähän lukuun sisältyi myös Auliksen perhe. Aulis muutti isänsä perässä muun perheen kanssa vuonna 1958 Thunder Bayhin, jossa on Toronton ohella suurimpia suomalaisasutuksia. Thunder Bayn asukkaista arviolta kymmenen prosenttia on suomalaista alkuperää; joko Suomesta siirtolaisiksi sinne lähteneitä tai heidän jälkeläisiään. Suomalaisten määrä näkyy myös katukuvassa paikannimissä, liikeyrityksinä, ravintoloina ja onpa Lakeheadin yliopistossa Thunder Bayssa on myös Suomi-opintojen professuuri. (Aulis Hartikainen, Wikipedia, Suomi ulkomailla.)

Miksi siirtolaisiksi sitten lähdettiin? Monilla syyt löytyivät Suomen heikosta taloudellisesta tilanteesta ja epävarmasta poliittisesta ajasta. Toisille syyt olivat henkilökohtaisempia, joskin taloudelliset syyt niissäkin merkittävässä osassa. Lähdön syitä ovat olleet myös esimerkiksi avioliitto Kanadassa asuvan kanssa, lähtö perheen mukana lapsena, lähtö aiemmin muuttaneen aviopuolison perässä ja lähtö sukulaisten kutsusta. Yhtenä merkittävänä syynä mainitaan kuitenkin myös seikkailunhalu. Osaksi Kanada houkutteli suomalaisia sen vuoksi, että Kanada muistuttaa Suomea esimerkiksi luonnon osalta. Suomalaisyhteisöt olivat tiiviitä ja monien suomalaisten englanninkielen taito jäikin heikoksi. (Suomi-Kanada seura, Tunturisusi)

Aulis kertoo oman perheensä tarinaa näin:

Isäni Veikko Hartikainen muutti tänne Kanadaan vuonna 19 57 ja siskoni, äitini sekä minä vuonna 1958. Ajat täällä olivat kovat töitten osalta, mutta isä onnistui saamaan työtä, vaikka ei puhunutkaan englantia, koska täällä oli niin paljon suomalaisia – Noin 25 000 siis Thunder Bayssa silloin. Kun me muut tulimme vuoden päästä, kävimme me lapset koulut täällä. Itselläni kesti 6 kuukautta oppia kieli. Jouduin aluksi ensimmäiselle luokalle, vaikka olin Suomessa käynyt neljä luokkaa jo koulua. Syynä lähteä Suomesta oli monellakin kova verotus ja huonot palkat – osa ehkä lähti seikkailun vuoksi.

Aulis muistelee myös, että kolme muutakin Hartikais-perhettä on aikoinaan ollut Thunder Bayssa, mutta kaksi niistä lähti sittemmin muualle. Yksi perhe, jo edesmenneen Onni Hartikaisen, pysyi alueella ja Onni toimi poliisipäällikkönä. Myös Onnin ja ihan kaikkien muidenkin ”ulko-Hartikaisten” tarinoita kuulisimme mielellämme sukuseurassa!

Tiedämme tässä Facebook-ryhmässäkin olevan monia ulkomailla asuvia seuraajia. Lähettäkääpä rohkeasti omia tai edellisten sukupolvien tarinoita maailman joka kolkasta sihteerin postiin tai halutessanne kaikkien luettavaksi vaikkapa kommenttikenttään. Kommenttikenttään olisi kiva saada ainakin tervehdys, mistä kaikkialta sivujamme seurataan tai missä kaikkialla juuriltaan tai nimeltään Hartikaisia tiedetään olevan.

Ja suurkiitokset Aulikselle tarinansa jakamisesta!